Kirjovilla

Oon kerryttänyt kirjotettavaa. :) toisella käsinneulontakerralla jokainenryhmäläinen esitteli dokumenttikameraan avulla jonkin neuletekniikan. Itse olin varustautunut esittelemään intarsian, mutta esittelinkin palmikoiden tekemisen, koska se uhkasi jäädä esittelemättä toisin kuin intarsia. Aiheen vaihtaminen lennosta onnistui hyvin, koska palmikot ovat minulle tuttuja. Olen tehnyt niitä aika paljon erilaisia. Intarsiatipu. Dokumenttikameran kanssa en ole aivan vielä päässyt sinuiksi. Luulen kuitenkin, että tämä kerta meni paremmin kuin aiempi, jolloin opetin virkkaustekniikkaa. Nyt muistin toimia rauhallisimmin, joten liikkeistäni sai paremmin selvää. Mielestäni myös selitin aika hyvin palmikoiden periaatteen. Kuitenkin taisin vieläkin puhua aika paljon kameralle ryhmän sijasta. Ainakin siihen tarvitsen vielä harjoitusta. Ylhäällä pudotettuja silmukoita ja alhaalla patenttia. Konttineulos   Tunnilla kokeilin ainakin patenttia, jolla olen aiemmin tehnyt pipon, pidennet

Neulominen on minulle ehkä käsityötekniikoista mieluisin tai ainakin siihen on helpoin tarttua. Uuden työn aloittaminen käy sujuvasti. Aktiivisesti olen neulonut noin viisi vuotta, vähintään talvisin. Villatakkeja, sukkia, lapasia...   Lapaskokoelma 2009-2011 Opin neulomaan kotona noin seitsemän vanhana, enkä muista siitä mitään. Lopputulos oli sininen patalappu, jossa oli virkattu keltainen reuna. Luulen, että en virkannut reunaa itse. Koulussa noin kolmannella luokalla neuloimme ainaoikein-tilkkuja tossuja varten. En saanut koskaan tossuja valmiiksi asti, koska työ oli aloittelijalle liian suuri. Tilkkuja ei koskaan ollut riittävästi ja käsialakin kehittyi neuloessa niin, että viimeiset tilkut olivat paljon pienempiä kuin ensimmäiset. Neulominen on vasta-alkajalle työlästä ja hidasta. Sen huomaa, kun itse neuloo vasemmalla kädellä.  Aluksi oppilaille täytyy siis olla helppoja ja pieniä töitä, jotta työn etenemisen näkee ja lopputuloksesta pääsee nauttimaan enn

Märkähuovutus on minulle vieraampaa kuin kuiva- eli neulahuovutus. Noin viisivuotiaana olin äitini kanssa huovutus kurssilla. Siellä tehty tyynynpäällinen on edelleen osissa. Sen lisäkoristelun olen kuitenkin aloittanut, kai se joskus valmistuu. Huovutimme myös palloja. Lisäksi kokeilin huovutusta ihan vähän portfoliooni, kun hain yliopistoon. Oikein tehtynä huovutusprosessi etenee näin: Ensin ladotaan villat ristikkäin, ja sitten alkaa huovutusvaihe: kastellaan kastellaan lämpimällä vedellä ja saippualla (esim. mäntysuopa tai marseille-saippua). Sitten villoja joko rullataan bambumaton tai kuplamuovin sisällä tai hierotaan käsin vuoroin kummaltakin puolelta. Lämpö avaa kuitujen suomut (joita ei ole esim. puuvillassa, joka ei huovu) ja kuitujen ristikkäin asetteleminen edistää niiden kiinnittymistä toisiinsa suomujen avulla. Saippua auttaa etenkin käsien liukumisessa. Kuidut pysyvät paremmin työssä, eivätkä tartu käsiin. Kun työ on huopunut (kuidut eivät enää sojota irralla