Kädet mäntysuovassa
Märkähuovutus on minulle vieraampaa kuin kuiva- eli neulahuovutus. Noin viisivuotiaana olin äitini kanssa huovutus kurssilla. Siellä tehty tyynynpäällinen on edelleen osissa. Sen lisäkoristelun olen kuitenkin aloittanut, kai se joskus valmistuu. Huovutimme myös palloja. Lisäksi kokeilin huovutusta ihan vähän portfoliooni, kun hain yliopistoon.
Oikein tehtynä huovutusprosessi etenee näin:
Ensin ladotaan villat ristikkäin, ja sitten alkaa huovutusvaihe: kastellaan kastellaan lämpimällä vedellä ja saippualla (esim. mäntysuopa tai marseille-saippua). Sitten villoja joko rullataan bambumaton tai kuplamuovin sisällä tai hierotaan käsin vuoroin kummaltakin puolelta. Lämpö avaa kuitujen suomut (joita ei ole esim. puuvillassa, joka ei huovu) ja kuitujen ristikkäin asetteleminen edistää niiden kiinnittymistä toisiinsa suomujen avulla. Saippua auttaa etenkin käsien liukumisessa. Kuidut pysyvät paremmin työssä, eivätkä tartu käsiin. Kun työ on huopunut (kuidut eivät enää sojota irrallaan kun niitä nyppii), alkaa toinen vaihe eli vanutus. Vanutuksessa (huuhteluvaiheessa) työ kastellaan vuoroin kylmällä ja vuoroin kuumalla vedellä ja sitä rytistellään ja vaivataan voimakkaasti, jotta se vanuttuu kunnolla. Tässä vaiheessa työ kutistuu noin 20-30 prosenttia. Työ venytetään mittoihinsa ja kuivatetaan muotoonsa.
Eri villat huopuvat vähän eri tavoin. Karkea suomenlampaan villa huopuu helpommin kuin merinovilla. Lammasroduilla on siis merkitystä. Myös villalle tehdyt käsittelyt vaikuttavat sen huopuvuuteen. Luonnonvärinen villa huopuu yleensä värjättyä villaa paremmin, koska värjäyskäsittelyssä villasta katoaa suurempi osa sen rasvasta, joka helpottaa huopumista.
Huovutuksen periaate oli minulta aluksi vähän kateissa. Villakerrokset osasin latoa ristikkäin. Huovutusvaihe sujui, mutta en malttanut hieroa työtä riittävän pitkään, ja vanutusvaiheeni oli aivan liian hellämielinen. Kerroshuovutukseni ei näin ollen ole niin tiivis kuin se saisi olla. Kerroshuovutuksessa hyödynnetään erivärisiä villakerroksia. Ensin ladotaan yhtä väriä pohjalle. Sen päälle asetetaan halutun kokoinen ja muotoinen muovi tai maitopurkin pala tai vastaava, joka estää värikerroksia huopumasta yhteen. Palan päälle asetetaan toisen väriset villat. Sen jälkeen huovutetaan tavalliseen tapaan. Huovutustyöstä leikataan huopumattomasta kohdasta näkyviin alla oleva villakerros halutun muotoisesti. Värejä valitessa kannattaa huomioida se seikka, että villakerrosten värit sekoittuvat jonkin verran keskenään huopuessaan. Väriopin tuntemus helpottaa lopputuloksen arvaamista.
Kaavahuovutuksessa tehdään ensin kaava, joka on lopputulosta 20-30 prosenttia suurempi. Kaavan pitää kestää kosteutta sen verran, että se pysyy huovutusvaiheessa oikeassa muodossaan. Kaava nimittäin huovutetaan työn sisään. Kaava poistetaan ennen vanutusta työstä riippuen esimerkiksi siten, että siihen leikataan aukko haluttuun kohtaan, kuten tein kännykkäpussissa. Pussista tuli juuri sopivan kokoinen kännykälleni. Aukko olisi voinut olla aavistuksen ylempänä, jolloin sen olisi saanut hiukan helåpommin kännykän päälle.
Oikein tehtynä huovutusprosessi etenee näin:
Ensin ladotaan villat ristikkäin, ja sitten alkaa huovutusvaihe: kastellaan kastellaan lämpimällä vedellä ja saippualla (esim. mäntysuopa tai marseille-saippua). Sitten villoja joko rullataan bambumaton tai kuplamuovin sisällä tai hierotaan käsin vuoroin kummaltakin puolelta. Lämpö avaa kuitujen suomut (joita ei ole esim. puuvillassa, joka ei huovu) ja kuitujen ristikkäin asetteleminen edistää niiden kiinnittymistä toisiinsa suomujen avulla. Saippua auttaa etenkin käsien liukumisessa. Kuidut pysyvät paremmin työssä, eivätkä tartu käsiin. Kun työ on huopunut (kuidut eivät enää sojota irrallaan kun niitä nyppii), alkaa toinen vaihe eli vanutus. Vanutuksessa (huuhteluvaiheessa) työ kastellaan vuoroin kylmällä ja vuoroin kuumalla vedellä ja sitä rytistellään ja vaivataan voimakkaasti, jotta se vanuttuu kunnolla. Tässä vaiheessa työ kutistuu noin 20-30 prosenttia. Työ venytetään mittoihinsa ja kuivatetaan muotoonsa.
Eri villat huopuvat vähän eri tavoin. Karkea suomenlampaan villa huopuu helpommin kuin merinovilla. Lammasroduilla on siis merkitystä. Myös villalle tehdyt käsittelyt vaikuttavat sen huopuvuuteen. Luonnonvärinen villa huopuu yleensä värjättyä villaa paremmin, koska värjäyskäsittelyssä villasta katoaa suurempi osa sen rasvasta, joka helpottaa huopumista.
Huovutuksen periaate oli minulta aluksi vähän kateissa. Villakerrokset osasin latoa ristikkäin. Huovutusvaihe sujui, mutta en malttanut hieroa työtä riittävän pitkään, ja vanutusvaiheeni oli aivan liian hellämielinen. Kerroshuovutukseni ei näin ollen ole niin tiivis kuin se saisi olla. Kerroshuovutuksessa hyödynnetään erivärisiä villakerroksia. Ensin ladotaan yhtä väriä pohjalle. Sen päälle asetetaan halutun kokoinen ja muotoinen muovi tai maitopurkin pala tai vastaava, joka estää värikerroksia huopumasta yhteen. Palan päälle asetetaan toisen väriset villat. Sen jälkeen huovutetaan tavalliseen tapaan. Huovutustyöstä leikataan huopumattomasta kohdasta näkyviin alla oleva villakerros halutun muotoisesti. Värejä valitessa kannattaa huomioida se seikka, että villakerrosten värit sekoittuvat jonkin verran keskenään huopuessaan. Väriopin tuntemus helpottaa lopputuloksen arvaamista.
 |
| Kerroshuovutus |
 |
| Kaavahuovutus |
Kommentit
Lähetä kommentti