Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2011.

Monenlaista perinteistä

Nyt on vuorossa raapaisu useammasta perinteisestä ja jokseenkin harvinaisestakin käsityötekniikasta. Mitään niistä en ollut aiemmin kokeillut, toisista innostuin ja toiset tuntuvat hiukan hankalasti lähestyttäviltä. Fransut Fransut olivat minulle aivan uusi alue, josta en ennen kurssisisältöjen lukemista ollut kuullutkaan. Fransut ovat siis erityisesti läntisessä Suomessa valmistettuja solmittuja pitsejä. Pöytäliinoja, verhoja, lakanapitsejä... Lakanassa saattoi olla jopa 6 metriä fransua! Kuusi metriä! Fransun tunnistaa helpoiten tiheästä verkkomaisesta pinnasta ja tuuheista hapsuista. Erilaisia kuvioita muodostetaan hyödyntäen vain kahta eri solmua.  Tai oikeastaan yhden solmun kahta muunnosta. Esimerkkikuva taas Käspaikasta , sieltä löytyy innokkaille kokeilijoille ohjeitakin. Lisäksi vielä erilaisten pintojen nimityksiä. Omasta fransukokeilustani ei tullut kummoinen. Aluksi tein perinteistä fransua harvempaan solmuja, joten lopuksi kokeilin niiden tiuhentamista. Sain aikais

Kansionpäälliset valmistuivat!

Kuva
Jopas oli homma. Koneneulontatyön tekemiseen motivoituminen ei ollut helpoimmasta päästä. On oma hommansa sopeuttaa itsensä ajatukseen, että luvassa on paljon työskentelyä helposti takkuilevalla koneella. Koneneulontatuotteen valmistuksessa piti täyttyä yksi ehto: tuotteen tulee olla suoja jollekin. Käsille, rumalle huonekalulle tai muulle esineelle, suoja kylmää vastaan... Mitä vain keksii. Minä päätin valmistaa kansionpäälliset, koska rumia kansioita minulla riittää. Nyttemmin niitä on yksi vähemmän. Kirjoneuleraita lähempään tarkasteluun. Tehtävään kuuluu myös raportoida projektin kulku niin, että voi hyödyntää opetuksessa kuvaamaan koneneuletyön suunnittelu- ja valmistusprosessia. Ratkaisin asian niin, että liitin ideointikuvani, suunnitelmani ja neulekokeiluni varsinaiseen portfoliooni ja kuvaan itse prosessin tähän. Nyt syntyvästä projektikuvauksesta on helppoa lyhentää ja muokata vaikkapa moniste opetuskäyttöön. Ideoin työtä ensin piirtämällä nopeita kuvia. Puntar

Huopanukke Peikkonen

Kuva
Meillä on tänään syntymäpäiväjuhlat. Peikkonen nimittäin valmistui juuri. Tässä hän esittäytyy teille: Olen pieni, kekseliäs peikkopoika, ja tupsuhäntäni on oiva. Viihdyn puissa ja rantakivellä, on hännällä hyvä vettä sivellä. Toinen tossu katosi, kun tämä peikko puroa patosi. Housuista taas paikka puuttuu, voi olla, että äiti suuttuu. Olen silti kiltti, vaikken enää pikku piltti. Jatkossa kerron nukenteon työvaiheista ja ratkaisuistani. Tehtävänä oli valmistaa huopanukke sadutusta varten. Sadutuksen oli tarkoitus tapahtua keväällä, mutta kuolemantapauksen johdosta tilanne muuttui, eikä nyt ole tietoa, pääseekö Peikkonen auttamaan sadutushahmona. Suunnitteluni lähtökohtana toimi kotoa löytyvä oikea peikkopoika. Joku on ehkä tavannutkin hänet. Tämä Peikkonen taitaa kuitenkin olla reilusti esikuvaansa huolimattomampi, mutta suotakoon se hänelle. Aloitin valmistuksen päästä, jonka tein neulahuovutuksella. Ensin tein sopivaan pyöreäksi muotoiltuun superlon-palaan reijät

Kun huovutusinnostus iskee...

Kuva
... ei maltakaan mennä nukkumaan. Olin just suunnittelemassa alkavani nukkumaan, kun päätinkin, että valmistelenkin huomista huovutussessiota sen verran, että teen huopapitsikokeilun alkuvalmistelut. Ja kuinkas kävikään. Tein huopapitsin ja neulahuovutin muotin avulla upean kirahvin! :) Huovutettu ja vanutettu pitsihuovutustyö. Tämä pitsihuovutuskokemus taitaa olla käänteentekevä mun huovutusurallani. En ole paljoa huovuttanut ja tämän kurssin aikana olen oppinut, että pienenkin kokeilun tekemiseen hurahtaa aikaa. Huopapitsin tekeminen on kaiken lisäksi osoittautunut ryhmäläisteni puheiden perusteella haasteelliseksi ja lähdinkin tekemään kokelua sillä asenteella, ettei haittaa jos menee yöhön. Ja voi että! Oli niin mukavaa pyöritellä pötkylöitä käsien välissä! Ja hankalat saumakohdatkin tarttuivat (yhtä lukuunottamatta) tosi hyvin kiinni (kun vain uskoi, että kyllä ne kiinnittyy)! Tein tämän siis kokonaan käsissä, vaikka rullatakin olisi voinut. Halusin pötkylöistä pyöreitä, en

Solmuja, solmuja.

Kuva
Tutustuimme kurssilla myös solmeiluun ja makrameen perussolmuihin. Omien pienten kokeiluideni apuna käytin Suomessa vuonna 1981 julkaistua Uusi ompelu- ja käsityökerho -sarjan kirjaa Solmittuja koristeita (Barbara Pegg, 1977).  Tunnilla kokeiltiin ensin munkinnyöriä, johon löytyy useampiakin ohjeita Käspaikasta. Munkinnyöri solmun suuntaa vaihtaen. Munkinnyöri solmittuna aina samaan suuntaan.  Pohdittiin, että mitkä asiat auttavat solmun oppimisessa. Tärkeää on ainakin työn vaihettainen eteneminen. Myös lankojen erivärisyys selkeyttää työtä. On helpompi hahmottaa värin perusteella, minkä langan vuoro on. Jos oppilaalla on oma kuvallinen ohje, hän voi itse värittää siihen langan kulkureitin.  Minä innostuin tutustumaan makrameehen valmistamalla kukka-amppelin. Käytin sen valmistamiseen vain kaksoistasosolmuja ja silmusolmuja. Isot helmet antavat sille ilmettä. Ostin kukankin vartavasten, jottei amppeli jää vain kaappiin. Tosin kukan pitää olla ilman amppelia, kun se on

Home Kasvatustieteenpäivillä Joensuussa!

Kuva
Home tosiaan vieraili edellisviikon torstaina ja perjantaina Joensuussa Kasvatustieteenpäivillä. Asiantuntemus ja luovuus -kurssin puitteissa järjestimme näyttelyn Savonlinnaa esitelläksemme. Näyttelyn lisäksi virkkuutimme päiville osallistujilla hometta. Aihe puhututti ja moni sai myös uuden alun virkkaajan uralleen. Muutama lähti vannoen ostavansa lankaa kotiinkin. :) Homma siis onnistui ja home kasvoi. Kasvatustieteenpäivien homesatoa. Hometietoutta ja -uutisia. "Haista home" -yhteisö kasvaa Facebookissa. Sitä voi käydä kurkkaamassa, vaikkei ole kirjautunut sivustolle. Homeen esillepanon suunnittelua. P.S. Tein myös elämäni ensimmäisen tekstiiligraffitin. Kohteena Educan sisäportaiden kaide!