Huopanukke Peikkonen

Meillä on tänään syntymäpäiväjuhlat. Peikkonen nimittäin valmistui juuri. Tässä hän esittäytyy teille:

Olen pieni, kekseliäs peikkopoika,
ja tupsuhäntäni on oiva.
Viihdyn puissa ja rantakivellä,
on hännällä hyvä vettä sivellä.
Toinen tossu katosi,
kun tämä peikko puroa patosi.
Housuista taas paikka puuttuu,
voi olla, että äiti suuttuu.
Olen silti kiltti,
vaikken enää pikku piltti.

Jatkossa kerron nukenteon työvaiheista ja ratkaisuistani.
Tehtävänä oli valmistaa huopanukke sadutusta varten. Sadutuksen oli tarkoitus tapahtua keväällä, mutta kuolemantapauksen johdosta tilanne muuttui, eikä nyt ole tietoa, pääseekö Peikkonen auttamaan sadutushahmona.

Suunnitteluni lähtökohtana toimi kotoa löytyvä oikea peikkopoika. Joku on ehkä tavannutkin hänet. Tämä Peikkonen taitaa kuitenkin olla reilusti esikuvaansa huolimattomampi, mutta suotakoon se hänelle.

Aloitin valmistuksen päästä, jonka tein neulahuovutuksella. Ensin tein sopivaan pyöreäksi muotoiltuun superlon-palaan reijät silmiä ja suuta varten sekä kaulan kohtaan isomman reijän sormille. Palan päälle laitoin ohuen kerroksen villaa, minkä jälkeen aloitin kasvojen osien ja muotojen neulaamisen. Valitettavasti innostuin tekemisestä niin, ettei kaikista vaiheista ole kuvia.

Vasta nenä paikoillaan.

Poskissa on muotoa.

Kaverilla on jo tukkakin!

 Silmämunat tein irrallisina palloina joita voi edelleen kääntää ja ne saa myös pois, jos niin välttämättä haluaa. Peikkosen hiukset on karstaamatonta lampaanvillaa. Tukka taitaa olla nuken heikoin kohta, sitä irtoaa helposti nyhtämällä. Peikkosta ei saa siis kovin tukistaa tai siitä jää jälki. Toisaalta nään, ettei pieni karvanlähtö haittaa. Tupsut ovat voineet tarttua puunoksiin Peikkosen kiipeillessä.

Kun sain pään valmiiksi, aloin valmistaa vartaloa. Pohdin valmistustapaa pitkään, sillä halusin peikolleni myös jalat, jotta se olisi elävämmän oloinen. Tein ensin jalat. Märkähuovutin ne paksuhkon rautalangan ympärille. Jalkoja voi myös taivutella. Jaloista tuli lopulta ohuet, mutta nuorella peikolla ne ajavat asiansa. Polvet ovat vielä vetreät, niitä voi halutessaan taivuttaa.

Itse vartalon valmistamisen ongelman ratkaisin muottihuovutuksella. Käytin hyödyksi tyhjää, leveää maitotölkkiä, jolle olin teipannut kädet toisesta tölkistä. Kun kyseessä kerran on käsinukke, halusin leikkijän saavan sormet liikuttamaan nuken käsiä. Tosin lapsen voi olla vaikea liikuttaa niitä, koska vartalosta tuli jämäkkä.

Maitopurkki peittyy. Kompakti vessa riittää juuri huovutukseen.

Vartalo on melko pelottava, erityisesti yksijalkaisena.
Kädet muistuttavat enemmän utareita...

Valmistin Peikkosen vaatteet esihuopalevyistä. Tein huopalevyn, jonka leikkasin piirtämieni kaavojen mukaan. Ompelin kappaleet käsin yhteen, jonka jälkeen huovutin vaatteet valmiiksi. Esihuopalevyni oli niin höttöistä, että vaatteet venyivät huovutuksen aikana, eivätkä juuri kutistuneet vanuttamisvaiheessa alkuperäisestä kaavasta. Peikkosen vaatteissa on siitä johtuen kasvunvaraa, mutta lopulta se on vain hyvä asia.

Paidan työvaiheita.
(Tietenkään minulla ei ollu sopivan väristä villalankaa)

Paituli. Ylhäällä huovuttamaton ja alhaalla valmis.

Pöksyt.

 Onneksi tajusin ajoissa, että kunnon peikolla pitää olla oma rakas häntä.

Kyllä peikolla häntä pitää olla.

 Kun olin tehnyt kaikki osat, kokosin nuken. En ollut siihen heti tyytyväinen ja tein kaulan alueelle pienen kauneusleikkauksen, eli neulahuovutin lisää villaa ompelujäljen ja päänaukon kiristämisestä aiheutuneiden kurttujen päälle. "Iho" ei ole kuitenkaan täydellinen ja työvaiheet voi nähdä vielä nukesta, mikä on mielestäni pedagogisesti ajatellen hyvä juttu. Tänään viimeistelin Peikkosen vaatteet. Hän sai tossun jalkaansa, henkselin napit paikoilleen, ensimmäisen paikan housuihinsa ja koristeompeleen housunkaulukseen. Nyt Peikkosta jaksaa ihmetellä vähän pidempään. (Ja voihan olla, että Peikkosen tarina jatkuu tulevaisuudessa...)

Ja tässä vielä kirahvit! Kokeilin vesihuovutusta neulahuovutuksen lisäksi. Rullasin kirahvia pyyhkeen välissä. Kun otin sen pyyhkeestä, säikahdin vähän, se oli muuttunut ihan muodottomaksi. Onneksi sain sen vielä takaisin muotoonsa. Jatkoin huovuttamista vielä käsissä. Se kutistui entisestä, niin kuin pitikin.

Kirahviperhe. Oikealla neulahuovutettu ja keskellä neula- ja märkähuovutettu.