Monenlaista perinteistä
Nyt on vuorossa raapaisu useammasta perinteisestä ja jokseenkin harvinaisestakin käsityötekniikasta. Mitään niistä en ollut aiemmin kokeillut, toisista innostuin ja toiset tuntuvat hiukan hankalasti lähestyttäviltä.
Fransut
Fransut olivat minulle aivan uusi alue, josta en ennen kurssisisältöjen lukemista ollut kuullutkaan. Fransut ovat siis erityisesti läntisessä Suomessa valmistettuja solmittuja pitsejä. Pöytäliinoja, verhoja, lakanapitsejä... Lakanassa saattoi olla jopa 6 metriä fransua! Kuusi metriä!
Fransun tunnistaa helpoiten tiheästä verkkomaisesta pinnasta ja tuuheista hapsuista. Erilaisia kuvioita muodostetaan hyödyntäen vain kahta eri solmua. Tai oikeastaan yhden solmun kahta muunnosta. Esimerkkikuva taas Käspaikasta, sieltä löytyy innokkaille kokeilijoille ohjeitakin. Lisäksi vielä erilaisten pintojen nimityksiä.
Omasta fransukokeilustani ei tullut kummoinen. Aluksi tein perinteistä fransua harvempaan solmuja, joten lopuksi kokeilin niiden tiuhentamista. Sain aikaiseksi valtaisat hapsut suhteessa työn kokoon, mutta ainakin ne nyt jäivät fransuista mieleen. Opettajan mukaan on pääasia, että tunnistamme fransun sellaisen nähdessämme. Tunnistaminen onnistuu minulta nyt melko varmasti, mutta valmistamisen laita on niin ja näin. Fransut tuntuvat edelleen vierailta, joten jossain vaiheessa minun olisi ehkä hyvä tutustua niihin vielä lisää.
Verkot
Verkkojen valmistuksella on pitkä historia. Vanhin Suomesta löydetty verkkon on noin 10 000 vuotta vanha Antrean verkko. Se oli valmistettu pajunkuoren niinikuidusta tehdystä rihmasta. Verkkojen materiaaleina on ajansaatossa käytetty pajun lisäksi pellava-, hamppu- ja nokkoslankaa. 1870-luvulla yleistyi puuvillainen kalalanka, jota nykyisin käytetään esimerkiksi kudonnassa ja virkkauksessa. 1920 luvulta lähtien kalaverkoissa on siirrytty käyttämään kestävää nailonsiimaa.
Verkkojen teko on ollu perinteisesti miesten työtä ja esimerkiksi You Tubesta löytyy hakusanalla fishing net making valtava määrä miesten tekemiä opetusvideoita verkon tekemisestä. Tässä esimerkiksi yksi hyvin selkeä video erään solmun tekemisestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole merimiessolmu, jota käytimme tunnilla.
Koulussa poikia voisi olla helppo innostaa verkontekoon juuri siksi, että se on perinteisesti ajateltu olevan miesten työtä. Ajatus sukupuolisidonnaisuudesta ei miellytä minua erityisesti, mutta niin se asia vain on ollut. Verkon solmiminen on hyvä esimerkki siitä, että kyllä mieskin voi tehdä käsitöitä.
Itse toteuttaisin verkon hyödyntämisen koulussa teettämällä sen yhteisöllisenä käsityönä, että jokainen saisi kokeilla solmimista. Elämyksellisenä kokemuksena leirikoulun yhteydessä luonnon keskellä olisi minulle paras tapa. Voisihan siellä sitten vaikka näyttää esimerkkikuvia arkipäivän koriste-esineistä, jotka on valmistettu samalla tekniikalla, että verkko jäisi elämään oppilaiden mielessä. Mikä ettei verkkoon voitaisi palata koulussa, jos se jää kiinnostamaan oppilaita.
Kinnasneulatekniikka
Kinnasneulatekniikka on minulle ennestään sen verran tuttu, että olen nähnyt kinnasta neulottavan Saarijärvellä käsityötapahtumassa, jossa esiteltiin paljon erilaisia käsityötekniikoita perhonsidonnasta huovutukseen ja köyden tekemiseen. Tekniikka on poikkeaa neulomisesta ja virkkauksesta työtapana niin paljon, että kuvittelin sen olevan hirveän vaikea. Tekniikan kokeileminen osoitti, ettei neulakintaan tekeminen olekaan niin vaikeaa, kunhan pääsee alkuun. Ensin pitää olla todella tarkkana siitä, mihin suuntaan ja minkä lenkin välistä neula pujotetaan. Minä innostuin tästä kovasti. Neulakintaista kuullaan tässä blogissa vielä, se on varma!
Hyvä video alkuun pääsyyn suomalaisella tavalla neulomisessa löytyy täältä. Latautumisessa voi mennä hetki, mutta video on todella selkeä ohje aloituksen tekemiseen. Kun aloitusnauha on tehty, seuraava hyödyllinen video kääntymisestä löytyy täältä. Lisäksi netistä löytyy sanallisia ohjeita ja kinnasneulatekniikan historiaa löytyy Käspaikasta kohdasta muuta.
Nypläys
Nypläys oli kurssilla ylimääräisenä asiana ja siihen sai tutustua, jos niin halusi. Olen haaveillut nypläämisen kokeilemisesta jo pitkään ja nyt viimein sain tilaisuuden johon oli helppo tarttua! Kokeilin aivan pienen pätkän, mutta kuitenkin alusta lähtien. Pitsistä tuli tosi harvaa ja kiristin joitain lankoja liikaa niin, että kokeluni vinksottaa hassusti. Pääasia oli, että sain kokeilla ja havaita, ettei kysessä ole todellakaan ydinfysiikasta. Nyplätty pitsi koostuu neljästä lyönnistä, jotka muodostuvat kahdesta erilaisesta tavasta nostaa nypylät toistensa yli. Simppeliä. Täytyy vain tietää mitä lyöntiä on tekemässä ja homma onnistuu. Malli on nimeltään Jos minun selityksestäni ei ottanut tolkkua, selkeitä ohjeita löytyy osoitteesta http://www.raumalace.fi/.
Fransut
Fransut olivat minulle aivan uusi alue, josta en ennen kurssisisältöjen lukemista ollut kuullutkaan. Fransut ovat siis erityisesti läntisessä Suomessa valmistettuja solmittuja pitsejä. Pöytäliinoja, verhoja, lakanapitsejä... Lakanassa saattoi olla jopa 6 metriä fransua! Kuusi metriä!
Fransun tunnistaa helpoiten tiheästä verkkomaisesta pinnasta ja tuuheista hapsuista. Erilaisia kuvioita muodostetaan hyödyntäen vain kahta eri solmua. Tai oikeastaan yhden solmun kahta muunnosta. Esimerkkikuva taas Käspaikasta, sieltä löytyy innokkaille kokeilijoille ohjeitakin. Lisäksi vielä erilaisten pintojen nimityksiä.
Omasta fransukokeilustani ei tullut kummoinen. Aluksi tein perinteistä fransua harvempaan solmuja, joten lopuksi kokeilin niiden tiuhentamista. Sain aikaiseksi valtaisat hapsut suhteessa työn kokoon, mutta ainakin ne nyt jäivät fransuista mieleen. Opettajan mukaan on pääasia, että tunnistamme fransun sellaisen nähdessämme. Tunnistaminen onnistuu minulta nyt melko varmasti, mutta valmistamisen laita on niin ja näin. Fransut tuntuvat edelleen vierailta, joten jossain vaiheessa minun olisi ehkä hyvä tutustua niihin vielä lisää.
Verkot
Verkkojen valmistuksella on pitkä historia. Vanhin Suomesta löydetty verkkon on noin 10 000 vuotta vanha Antrean verkko. Se oli valmistettu pajunkuoren niinikuidusta tehdystä rihmasta. Verkkojen materiaaleina on ajansaatossa käytetty pajun lisäksi pellava-, hamppu- ja nokkoslankaa. 1870-luvulla yleistyi puuvillainen kalalanka, jota nykyisin käytetään esimerkiksi kudonnassa ja virkkauksessa. 1920 luvulta lähtien kalaverkoissa on siirrytty käyttämään kestävää nailonsiimaa.
Verkkojen teko on ollu perinteisesti miesten työtä ja esimerkiksi You Tubesta löytyy hakusanalla fishing net making valtava määrä miesten tekemiä opetusvideoita verkon tekemisestä. Tässä esimerkiksi yksi hyvin selkeä video erään solmun tekemisestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole merimiessolmu, jota käytimme tunnilla.
Koulussa poikia voisi olla helppo innostaa verkontekoon juuri siksi, että se on perinteisesti ajateltu olevan miesten työtä. Ajatus sukupuolisidonnaisuudesta ei miellytä minua erityisesti, mutta niin se asia vain on ollut. Verkon solmiminen on hyvä esimerkki siitä, että kyllä mieskin voi tehdä käsitöitä.
Itse toteuttaisin verkon hyödyntämisen koulussa teettämällä sen yhteisöllisenä käsityönä, että jokainen saisi kokeilla solmimista. Elämyksellisenä kokemuksena leirikoulun yhteydessä luonnon keskellä olisi minulle paras tapa. Voisihan siellä sitten vaikka näyttää esimerkkikuvia arkipäivän koriste-esineistä, jotka on valmistettu samalla tekniikalla, että verkko jäisi elämään oppilaiden mielessä. Mikä ettei verkkoon voitaisi palata koulussa, jos se jää kiinnostamaan oppilaita.
Kinnasneulatekniikka
Kinnasneulatekniikka on minulle ennestään sen verran tuttu, että olen nähnyt kinnasta neulottavan Saarijärvellä käsityötapahtumassa, jossa esiteltiin paljon erilaisia käsityötekniikoita perhonsidonnasta huovutukseen ja köyden tekemiseen. Tekniikka on poikkeaa neulomisesta ja virkkauksesta työtapana niin paljon, että kuvittelin sen olevan hirveän vaikea. Tekniikan kokeileminen osoitti, ettei neulakintaan tekeminen olekaan niin vaikeaa, kunhan pääsee alkuun. Ensin pitää olla todella tarkkana siitä, mihin suuntaan ja minkä lenkin välistä neula pujotetaan. Minä innostuin tästä kovasti. Neulakintaista kuullaan tässä blogissa vielä, se on varma!
Hyvä video alkuun pääsyyn suomalaisella tavalla neulomisessa löytyy täältä. Latautumisessa voi mennä hetki, mutta video on todella selkeä ohje aloituksen tekemiseen. Kun aloitusnauha on tehty, seuraava hyödyllinen video kääntymisestä löytyy täältä. Lisäksi netistä löytyy sanallisia ohjeita ja kinnasneulatekniikan historiaa löytyy Käspaikasta kohdasta muuta.
Nypläys
Nypläys oli kurssilla ylimääräisenä asiana ja siihen sai tutustua, jos niin halusi. Olen haaveillut nypläämisen kokeilemisesta jo pitkään ja nyt viimein sain tilaisuuden johon oli helppo tarttua! Kokeilin aivan pienen pätkän, mutta kuitenkin alusta lähtien. Pitsistä tuli tosi harvaa ja kiristin joitain lankoja liikaa niin, että kokeluni vinksottaa hassusti. Pääasia oli, että sain kokeilla ja havaita, ettei kysessä ole todellakaan ydinfysiikasta. Nyplätty pitsi koostuu neljästä lyönnistä, jotka muodostuvat kahdesta erilaisesta tavasta nostaa nypylät toistensa yli. Simppeliä. Täytyy vain tietää mitä lyöntiä on tekemässä ja homma onnistuu. Malli on nimeltään Jos minun selityksestäni ei ottanut tolkkua, selkeitä ohjeita löytyy osoitteesta http://www.raumalace.fi/.
Kommentit
Lähetä kommentti