Ikkunalautaliina
Tämä on viimeinen oppimispäiväkirjapäivitykseni, ainakin tällä erää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Oman kudontatyön suunnittelu lähti liikkeelle pikkuhiljaa. Päätin koristaa olohuoneen ikkunalaudan, koska se on piiitkä (2,5 metriä) ja tylsän näköinen. Ikkunalla ei juuri ole tavaroitakaan, vain kaktus ja anopinhammas viihtyvät sillä. Koska liinasta ei tarvinnut leveää, pöytäpuiden käyttäminen oli minulle itsestään selvää.
Kudelankana ajattelin käyttää loimilankaa ja Kierrätysmyymälästä löytämääni aikansa elänyttä neulospuseroa. Purin osan efektilangasta neulotusta puserosta ja hyödynsin sitä työssäni. Purkulanka ei suoristunut kastelemalla juuri yhtään, joten se oli entistä efektimäisempää uudelleenkäytettynä.
Alunperin ajattelin tehdä raanumaisen, kuderipsisen liinan. Kokeilin loimen tiheyden pahvinpalojen avulla. Pahvinpalojen ympäri kierrettiin loimilangat ja sitten pujoteltiin kudelanka neulan avulla halutun sidoksen mukaan. Loimen tiheydeksi valikoitui neljä lankaa sentillä.
Loin loimen. Se on pellavanväristä Novitan Kotiväki -lankaa. Se on merseroitua, liukasta puuvillalankaa, joka on tarkoitettu lähinnä virkattavaksi. Novitan vyötteistä ei muuten nykyään löydy tex-numerointia. Minun oli laskettava langan menekki metreinä. Kerä riitti helposti loimeen, mutta ostin kaksi, jotta kuteeksikin riittäisi. Enkä turhaan.
Tein vielä sidoskokeilun loimen alkuun ja huomasin, että palttina näyttää kerta kaikkiaan paremmalta. Lisäksi se on huomattavasti nopeampi kutoa, kun kerrokset eivät mene niin tiiviisti toisiaan vasten. Vihreässä raidassa sidoksena on toimikas.
Kuvassa näkyy myös pingotinongelman ratkaisu. Loimi oli pienimmällekin pingottimelle liian kapea, joten ratkaisu löytyi lapasnipsuista. Näppätä idea ei ollut minun, se oli open. Kutoessa ratkaisu toimi hyvin, mutta sen huono puoli paljastui vasta, kun liinan irrotti puista. Lointa olisi pitänyt siirtää samaa tahtia kuin pingotinta, koska mitä kauemmas rintapuusta kankaan reuna siirtyi, sitä enemmän pingotinta piti venyttää, jolloin kangas kiristyi enemmän. Tästä syystä liinan reunasta tuli aaltoileva.
Kutominen sujui hyvin. Kuten aina, kutoessa sai taas miettiä kaiken maailman asiat ihan rauhassa.
Liinassa on seitsemän sentin välein raitarykelmä tai poimintakuvio. Liinan keskellä on erilainen keskuskuvio, jossa huomasin hassun jutun vasta liinaa silittäessäni. Kaiken huippu on se, että en huomannut sitä silloin, kun aloin kuvaamaan liinaa kesken kutomisen.
Kyllä, toinen keskikuviota kehystämään tarkoitettu raita kiepsahti kutoessa väärinpäin. Olin piirtänyt mallin kuviostani ilman toisen puolen raitaa, enkä muistanut kääntää paperia toisin päin tai ajatella muuten kuviota eri suunnasta. Näitä sattuu, mutta uskon muistavani asian seuraavalla kerralla. (Ja periaatteessa kuvion voisi korjata pujottelemalla sen uudestaan neulan avulla. Kyseessä on kuitenkin vain kuusi kerrosta. Jos virhe joskus jää vaivaamaan. Tosin se on hyvä muistutus siitä, että kaikki elämässä ei voi olla täydellistä.)
En voi suositella kellekään kutomista Kotiväestä, ellei sitten tiiviimmällä loimen tiheydellä ja jollakin toisella sidoksella kuin palttinalla. Lanka on niin liukasta, että se luistaa todella helposti sijoiltaan ja jää irvistämään. Kaunista ja tasaista pintaa sillä tuntui olevan mahdotonta saada aikaan.
Liinassa on vielä yksi hassu juttu. Se on kaareva. Se yksinkertaisesti on toisesta reunastaan pidempi kuin toisestaan. Tulkitsin asian niin, että loimen tukille kiertämisen vaiheessa loimilangat eivät ole olleet yhtä kireällä. Syystä tai toisesta toisen reunan langat ovat olleet löysemmällä kuin toisen. Ajattelin isona rakentaa talon, jossa on kaareva ikkunalauta, jotta liina asettuu sille kauniisti.
Tosin aivan kauniisti se asettuu meidän suorallekin laudalle.
Oman kudontatyön suunnittelu lähti liikkeelle pikkuhiljaa. Päätin koristaa olohuoneen ikkunalaudan, koska se on piiitkä (2,5 metriä) ja tylsän näköinen. Ikkunalla ei juuri ole tavaroitakaan, vain kaktus ja anopinhammas viihtyvät sillä. Koska liinasta ei tarvinnut leveää, pöytäpuiden käyttäminen oli minulle itsestään selvää.
Kudelankana ajattelin käyttää loimilankaa ja Kierrätysmyymälästä löytämääni aikansa elänyttä neulospuseroa. Purin osan efektilangasta neulotusta puserosta ja hyödynsin sitä työssäni. Purkulanka ei suoristunut kastelemalla juuri yhtään, joten se oli entistä efektimäisempää uudelleenkäytettynä.
Alunperin ajattelin tehdä raanumaisen, kuderipsisen liinan. Kokeilin loimen tiheyden pahvinpalojen avulla. Pahvinpalojen ympäri kierrettiin loimilangat ja sitten pujoteltiin kudelanka neulan avulla halutun sidoksen mukaan. Loimen tiheydeksi valikoitui neljä lankaa sentillä.
Loin loimen. Se on pellavanväristä Novitan Kotiväki -lankaa. Se on merseroitua, liukasta puuvillalankaa, joka on tarkoitettu lähinnä virkattavaksi. Novitan vyötteistä ei muuten nykyään löydy tex-numerointia. Minun oli laskettava langan menekki metreinä. Kerä riitti helposti loimeen, mutta ostin kaksi, jotta kuteeksikin riittäisi. Enkä turhaan.
 |
| Kuderipsikokeilu. |
 |
| Kuderipsi, palttina ja toimikas. |
Tein vielä sidoskokeilun loimen alkuun ja huomasin, että palttina näyttää kerta kaikkiaan paremmalta. Lisäksi se on huomattavasti nopeampi kutoa, kun kerrokset eivät mene niin tiiviisti toisiaan vasten. Vihreässä raidassa sidoksena on toimikas.
Kuvassa näkyy myös pingotinongelman ratkaisu. Loimi oli pienimmällekin pingottimelle liian kapea, joten ratkaisu löytyi lapasnipsuista. Näppätä idea ei ollut minun, se oli open. Kutoessa ratkaisu toimi hyvin, mutta sen huono puoli paljastui vasta, kun liinan irrotti puista. Lointa olisi pitänyt siirtää samaa tahtia kuin pingotinta, koska mitä kauemmas rintapuusta kankaan reuna siirtyi, sitä enemmän pingotinta piti venyttää, jolloin kangas kiristyi enemmän. Tästä syystä liinan reunasta tuli aaltoileva.
Kutominen sujui hyvin. Kuten aina, kutoessa sai taas miettiä kaiken maailman asiat ihan rauhassa.
Liinassa on seitsemän sentin välein raitarykelmä tai poimintakuvio. Liinan keskellä on erilainen keskuskuvio, jossa huomasin hassun jutun vasta liinaa silittäessäni. Kaiken huippu on se, että en huomannut sitä silloin, kun aloin kuvaamaan liinaa kesken kutomisen.
Kyllä, toinen keskikuviota kehystämään tarkoitettu raita kiepsahti kutoessa väärinpäin. Olin piirtänyt mallin kuviostani ilman toisen puolen raitaa, enkä muistanut kääntää paperia toisin päin tai ajatella muuten kuviota eri suunnasta. Näitä sattuu, mutta uskon muistavani asian seuraavalla kerralla. (Ja periaatteessa kuvion voisi korjata pujottelemalla sen uudestaan neulan avulla. Kyseessä on kuitenkin vain kuusi kerrosta. Jos virhe joskus jää vaivaamaan. Tosin se on hyvä muistutus siitä, että kaikki elämässä ei voi olla täydellistä.)
En voi suositella kellekään kutomista Kotiväestä, ellei sitten tiiviimmällä loimen tiheydellä ja jollakin toisella sidoksella kuin palttinalla. Lanka on niin liukasta, että se luistaa todella helposti sijoiltaan ja jää irvistämään. Kaunista ja tasaista pintaa sillä tuntui olevan mahdotonta saada aikaan.
 |
| Aika monta kierrosta liinaa tukilla. Irvistääkin reunasta. |
Liinassa on vielä yksi hassu juttu. Se on kaareva. Se yksinkertaisesti on toisesta reunastaan pidempi kuin toisestaan. Tulkitsin asian niin, että loimen tukille kiertämisen vaiheessa loimilangat eivät ole olleet yhtä kireällä. Syystä tai toisesta toisen reunan langat ovat olleet löysemmällä kuin toisen. Ajattelin isona rakentaa talon, jossa on kaareva ikkunalauta, jotta liina asettuu sille kauniisti.
Tosin aivan kauniisti se asettuu meidän suorallekin laudalle.
Kommentit
Lähetä kommentti