Lankatyöt ja huovutus: Blogin alku sekä virkkausta
Tämä blogi toimii Lankatyöt ja huovutus -kurssin oppimispäiväkirjanani. Blogin pitäminen motivoi minua paremmin kirjoittamaan kurssilla mieleen juolahtaneista asioista. Tarkastelen käsiteltäviä aihealueita mm. opettamisen ja oppimisen näkökulmasta. Kurssi jatkuu aina joulukuulle saakka.
Ensimmäisenä käsiteltävänä aiheena on virkkaus. Olen virkannut melko paljon suhteessa siihen, että peruskouluni aikana minulle ei opetettu virkkaamisesta mitään. Koulussa olen virkannut ketjusilmukka nauhan lisäksi ruutuvirkkauksella joutsenkuvion koristetyynyyn alakoulussa sekä pienenpienen käsilaukun kiinteillä silmukoilla ja erikoisen muotoisen, pitkulaisen viltin verkkovirkkauksella yläkoulussa. Opin virkkaamaan kotona alakouluikäisenä, ensimmäiset ketjusilmukat koukulla tein seitsemän vanhana. Muiden silmukoiden oppimisesta minulle ei ole jäänyt muistikuvaa. Kotona valmistamani palavirkattu laukku oli ehkä ensimmäisiä kokonaisiä töitä, joita tein. Se valmistui hitaasti, ilmeisesti laukkuun tarvitut 8 palaa olivat liian työläitä vasta-alkajalle. Virkkauksen opetuksessa on huomioitava, että ensimmäiset työt ovat riittävän pienitöisiä. Niiden pitää motivoida tekijäänsä, esimerkiksi niin, että työn etenemisen huomaa helposti.
Virkkaan kynäotteella ja pidän työstä kiinni peukalolla ja etusormella. Lanka mutkittelee sormieni välistä vuoroin niiden alapuolelta, vuoroin yläpuolelta. Demonstroisin virkkaamista vasta-alkajalle juuri tällä otteella, jos kyseessä ei ole matonkude, koska sillä koukkua pystyy käsittelemään tarkasti ja langan kireyden säätäminen on helppoa, kun sormet tottuvat asentoon. Olen käyttänyt myös veitsiotetta virkatessani vessanmaton. Kymmenen millin paksuista koukkua oli lähes mahdotonta pitää kädessä kynäotteella.
Virkkausta opettelevalle ei ole aina helppoa hahmottaa, kuinka ja mistä koukun ja langan kuuluu kulkea. Tämän huomasin kokeillessani virkkaamista vasemmalla kädellä. Ensimmäisen silmukan tekeminen oli erityisen vaikeaa. Vaaditaan kärsivällisyyttä sekä oppilaalta että opettajalta. Selkeät ohjeet, riittävän hidas näyttäminen ja toistaminen ovat avainasemassa. Olen saanut virkkaustunneilla lisää keinoja taidon opettamiseen, niistä esimerkkinä työvaiheiden ylöskirjaaminen.
Torstain tunnilla kokeilluista erilaisista virkkaustekniikoista en ollut kokeillut ennalta montaa, vain haarukkavirkkauksella olin tehnyt kokonaisen tuotteen. Kokeilutilkkuja syntyi, eikä eri tekniikoiden kokeilemista meinannut malttaa lopettaa, vaan edelleen tekee mieli aloittaa uusia, vaikka kurssin aikataulu ei antaisikaan myöten. Siksi aloin kehittelemään ajatusta päiväpeitosta, johon voisi virkata paloja monenlaisilla uusilla tekniikoilla. Niin syntyisi jotain kokonaista ja tarpeellista ja samalla pääsisi kokeilemaan kaikkia tekniikoita, joihin kiinnostus riittäisi. Innostuin myös koukkuamisesta ja mietin kuumeisesti, mitä voisin tekniikalla valmistaa.
Huomasin, että hapsuvirkkauksella voisi syntyä hienoakin hienompi barbinhame.
Ensimmäisenä käsiteltävänä aiheena on virkkaus. Olen virkannut melko paljon suhteessa siihen, että peruskouluni aikana minulle ei opetettu virkkaamisesta mitään. Koulussa olen virkannut ketjusilmukka nauhan lisäksi ruutuvirkkauksella joutsenkuvion koristetyynyyn alakoulussa sekä pienenpienen käsilaukun kiinteillä silmukoilla ja erikoisen muotoisen, pitkulaisen viltin verkkovirkkauksella yläkoulussa. Opin virkkaamaan kotona alakouluikäisenä, ensimmäiset ketjusilmukat koukulla tein seitsemän vanhana. Muiden silmukoiden oppimisesta minulle ei ole jäänyt muistikuvaa. Kotona valmistamani palavirkattu laukku oli ehkä ensimmäisiä kokonaisiä töitä, joita tein. Se valmistui hitaasti, ilmeisesti laukkuun tarvitut 8 palaa olivat liian työläitä vasta-alkajalle. Virkkauksen opetuksessa on huomioitava, että ensimmäiset työt ovat riittävän pienitöisiä. Niiden pitää motivoida tekijäänsä, esimerkiksi niin, että työn etenemisen huomaa helposti.
Virkkaan kynäotteella ja pidän työstä kiinni peukalolla ja etusormella. Lanka mutkittelee sormieni välistä vuoroin niiden alapuolelta, vuoroin yläpuolelta. Demonstroisin virkkaamista vasta-alkajalle juuri tällä otteella, jos kyseessä ei ole matonkude, koska sillä koukkua pystyy käsittelemään tarkasti ja langan kireyden säätäminen on helppoa, kun sormet tottuvat asentoon. Olen käyttänyt myös veitsiotetta virkatessani vessanmaton. Kymmenen millin paksuista koukkua oli lähes mahdotonta pitää kädessä kynäotteella.
 |
| Vasemman käden virkkausta. Kauniit kiinteät silmukat. |
Torstain tunnilla kokeilluista erilaisista virkkaustekniikoista en ollut kokeillut ennalta montaa, vain haarukkavirkkauksella olin tehnyt kokonaisen tuotteen. Kokeilutilkkuja syntyi, eikä eri tekniikoiden kokeilemista meinannut malttaa lopettaa, vaan edelleen tekee mieli aloittaa uusia, vaikka kurssin aikataulu ei antaisikaan myöten. Siksi aloin kehittelemään ajatusta päiväpeitosta, johon voisi virkata paloja monenlaisilla uusilla tekniikoilla. Niin syntyisi jotain kokonaista ja tarpeellista ja samalla pääsisi kokeilemaan kaikkia tekniikoita, joihin kiinnostus riittäisi. Innostuin myös koukkuamisesta ja mietin kuumeisesti, mitä voisin tekniikalla valmistaa.
Huomasin, että hapsuvirkkauksella voisi syntyä hienoakin hienompi barbinhame.
Kommentit
Lähetä kommentti