Kirjovilla

Nyt on vuorossa raapaisu useammasta perinteisestä ja jokseenkin harvinaisestakin käsityötekniikasta. Mitään niistä en ollut aiemmin kokeillut, toisista innostuin ja toiset tuntuvat hiukan hankalasti lähestyttäviltä. Fransut Fransut olivat minulle aivan uusi alue, josta en ennen kurssisisältöjen lukemista ollut kuullutkaan. Fransut ovat siis erityisesti läntisessä Suomessa valmistettuja solmittuja pitsejä. Pöytäliinoja, verhoja, lakanapitsejä... Lakanassa saattoi olla jopa 6 metriä fransua! Kuusi metriä! Fransun tunnistaa helpoiten tiheästä verkkomaisesta pinnasta ja tuuheista hapsuista. Erilaisia kuvioita muodostetaan hyödyntäen vain kahta eri solmua.  Tai oikeastaan yhden solmun kahta muunnosta. Esimerkkikuva taas Käspaikasta , sieltä löytyy innokkaille kokeilijoille ohjeitakin. Lisäksi vielä erilaisten pintojen nimityksiä. Omasta fransukokeilustani ei tullut kummoinen. Aluksi tein perinteistä fransua harvempaan solmuja, joten lopuksi kokeilin niiden tiuhentamista. Sain ai...

Jopas oli homma. Koneneulontatyön tekemiseen motivoituminen ei ollut helpoimmasta päästä. On oma hommansa sopeuttaa itsensä ajatukseen, että luvassa on paljon työskentelyä helposti takkuilevalla koneella. Koneneulontatuotteen valmistuksessa piti täyttyä yksi ehto: tuotteen tulee olla suoja jollekin. Käsille, rumalle huonekalulle tai muulle esineelle, suoja kylmää vastaan... Mitä vain keksii. Minä päätin valmistaa kansionpäälliset, koska rumia kansioita minulla riittää. Nyttemmin niitä on yksi vähemmän. Kirjoneuleraita lähempään tarkasteluun. Tehtävään kuuluu myös raportoida projektin kulku niin, että voi hyödyntää opetuksessa kuvaamaan koneneuletyön suunnittelu- ja valmistusprosessia. Ratkaisin asian niin, että liitin ideointikuvani, suunnitelmani ja neulekokeiluni varsinaiseen portfoliooni ja kuvaan itse prosessin tähän. Nyt syntyvästä projektikuvauksesta on helppoa lyhentää ja muokata vaikkapa moniste opetuskäyttöön. Ideoin työtä ensin piirtämällä nopeita kuvia. Puntar...

Meillä on tänään syntymäpäiväjuhlat. Peikkonen nimittäin valmistui juuri. Tässä hän esittäytyy teille: Olen pieni, kekseliäs peikkopoika, ja tupsuhäntäni on oiva. Viihdyn puissa ja rantakivellä, on hännällä hyvä vettä sivellä. Toinen tossu katosi, kun tämä peikko puroa patosi. Housuista taas paikka puuttuu, voi olla, että äiti suuttuu. Olen silti kiltti, vaikken enää pikku piltti. Jatkossa kerron nukenteon työvaiheista ja ratkaisuistani. Tehtävänä oli valmistaa huopanukke sadutusta varten. Sadutuksen oli tarkoitus tapahtua keväällä, mutta kuolemantapauksen johdosta tilanne muuttui, eikä nyt ole tietoa, pääseekö Peikkonen auttamaan sadutushahmona. Suunnitteluni lähtökohtana toimi kotoa löytyvä oikea peikkopoika. Joku on ehkä tavannutkin hänet. Tämä Peikkonen taitaa kuitenkin olla reilusti esikuvaansa huolimattomampi, mutta suotakoon se hänelle. Aloitin valmistuksen päästä, jonka tein neulahuovutuksella. Ensin tein sopivaan pyöreäksi muotoiltuun superlon-palaan reijät...

... ei maltakaan mennä nukkumaan. Olin just suunnittelemassa alkavani nukkumaan, kun päätinkin, että valmistelenkin huomista huovutussessiota sen verran, että teen huopapitsikokeilun alkuvalmistelut. Ja kuinkas kävikään. Tein huopapitsin ja neulahuovutin muotin avulla upean kirahvin! :) Huovutettu ja vanutettu pitsihuovutustyö. Tämä pitsihuovutuskokemus taitaa olla käänteentekevä mun huovutusurallani. En ole paljoa huovuttanut ja tämän kurssin aikana olen oppinut, että pienenkin kokeilun tekemiseen hurahtaa aikaa. Huopapitsin tekeminen on kaiken lisäksi osoittautunut ryhmäläisteni puheiden perusteella haasteelliseksi ja lähdinkin tekemään kokelua sillä asenteella, ettei haittaa jos menee yöhön. Ja voi että! Oli niin mukavaa pyöritellä pötkylöitä käsien välissä! Ja hankalat saumakohdatkin tarttuivat (yhtä lukuunottamatta) tosi hyvin kiinni (kun vain uskoi, että kyllä ne kiinnittyy)! Tein tämän siis kokonaan käsissä, vaikka rullatakin olisi voinut. Halusin pötkylöistä pyöreitä, en...

Tutustuimme kurssilla myös solmeiluun ja makrameen perussolmuihin. Omien pienten kokeiluideni apuna käytin Suomessa vuonna 1981 julkaistua Uusi ompelu- ja käsityökerho -sarjan kirjaa Solmittuja koristeita (Barbara Pegg, 1977).  Tunnilla kokeiltiin ensin munkinnyöriä, johon löytyy useampiakin ohjeita Käspaikasta. Munkinnyöri solmun suuntaa vaihtaen. Munkinnyöri solmittuna aina samaan suuntaan.  Pohdittiin, että mitkä asiat auttavat solmun oppimisessa. Tärkeää on ainakin työn vaihettainen eteneminen. Myös lankojen erivärisyys selkeyttää työtä. On helpompi hahmottaa värin perusteella, minkä langan vuoro on. Jos oppilaalla on oma kuvallinen ohje, hän voi itse värittää siihen langan kulkureitin.  Minä innostuin tutustumaan makrameehen valmistamalla kukka-amppelin. Käytin sen valmistamiseen vain kaksoistasosolmuja ja silmusolmuja. Isot helmet antavat sille ilmettä. Ostin kukankin vartavasten, jottei amppeli jää vain kaappiin. Tosin kukan pitää olla ilman amppel...

Home tosiaan vieraili edellisviikon torstaina ja perjantaina Joensuussa Kasvatustieteenpäivillä. Asiantuntemus ja luovuus -kurssin puitteissa järjestimme näyttelyn Savonlinnaa esitelläksemme. Näyttelyn lisäksi virkkuutimme päiville osallistujilla hometta. Aihe puhututti ja moni sai myös uuden alun virkkaajan uralleen. Muutama lähti vannoen ostavansa lankaa kotiinkin. :) Homma siis onnistui ja home kasvoi. Kasvatustieteenpäivien homesatoa. Hometietoutta ja -uutisia. "Haista home" -yhteisö kasvaa Facebookissa. Sitä voi käydä kurkkaamassa, vaikkei ole kirjautunut sivustolle. Homeen esillepanon suunnittelua. P.S. Tein myös elämäni ensimmäisen tekstiiligraffitin. Kohteena Educan sisäportaiden kaide!

Mun sukat valmistuivat viime viikon keskiviikkona(16.päivä)! Punainen nallelanka meinasi jo välillä tulla korvista, ja piti tehdä jotain muuta välillä. (Se mitä tein on näin joulun alla vielä salaisuus...) Sukkien suunnittelun pohjana oli siis tarina sekä irlantilainen  neuleperinne. Lisää sukkien alkuvaiheesta aiemmassa päivityksessä . Neuloin sukkiin pyöreän kantapään, koska halusin opetella toisenkin tavan kantapääntekoon. Alku oli vaikea, koska puolen yön aikaan kantapäätä opetellessani en ollut enää virkeimmilläni. Aamulla neuloin kantapään kolmannen tai neljännen kerran ja onnistuin heti. Toinen sujui jo paremmin. :D Pyöreä kantapää tuntuu toimivan ja sukka pysyvän jalassa. Vendelin kuvioraita (Lavold 1999, 87) Jalkaterän palmikon, Vendelin kuvioraidan, ohje on peräisin Elisabeth Lavoldin kirjasta Viikinkineuleet (WSOY  1999). Kuvion alun ja lopun tosin sovelsin itse. Ennen en ollut tehnyt laajaa palmikkokuviota ja oletin sen olevan vaikeasti hallittavissa, ...

Koneneulonta on minulle aivan uusi juttu. Tykkään tutkia teknisiä vempaimia ja niiden toimintaa, hyvänä esimerkkinä ompelukone. Neulekone on myös tässä mielessä kiinnostava tuttavuus. Ensimmäisellä koneneulonta tunnilla homma sujui oikein mallikkaasti. Mitä nyt tiputin työn vahingossa neuloilta. Suoran neulominen on aihan käsittämättömän nopeeta! Työskentelin ohutlanka koneella ja kokeilin kahta eri aloitusta ja kolmea erilaista päättelyä. Lisäksi tein raitatilkun.Tilkuista tuli meleeratulla langalla kivan näköisiä! Nätti tilkku jätelanka-aloituksesta. Oppimispäiväkirjakysymykset: Mitä jos vie tyhjän kelkan (ilman lankaa) työn yli? Työ irtoaa neuloilta. "Varmistin" asian toisella tunnilla... Toimii. Mitä jos luomiskampa on vinossa, epätasapainossa? Kampa saattaa jäädä kiinni neulaportteihin ja kaikki työn silmukat eivät välttämättä neuloudu ja saattavat pudota neuloilta. Mitä jos neuloo niin pitkän työn, että luomiskampa painoineen ulottuu lattiaan asti? K...

Oon kerryttänyt kirjotettavaa. :) toisella käsinneulontakerralla jokainenryhmäläinen esitteli dokumenttikameraan avulla jonkin neuletekniikan. Itse olin varustautunut esittelemään intarsian, mutta esittelinkin palmikoiden tekemisen, koska se uhkasi jäädä esittelemättä toisin kuin intarsia. Aiheen vaihtaminen lennosta onnistui hyvin, koska palmikot ovat minulle tuttuja. Olen tehnyt niitä aika paljon erilaisia. Intarsiatipu. Dokumenttikameran kanssa en ole aivan vielä päässyt sinuiksi. Luulen kuitenkin, että tämä kerta meni paremmin kuin aiempi, jolloin opetin virkkaustekniikkaa. Nyt muistin toimia rauhallisimmin, joten liikkeistäni sai paremmin selvää. Mielestäni myös selitin aika hyvin palmikoiden periaatteen. Kuitenkin taisin vieläkin puhua aika paljon kameralle ryhmän sijasta. Ainakin siihen tarvitsen vielä harjoitusta. Ylhäällä pudotettuja silmukoita ja alhaalla patenttia. Konttineulos   Tunnilla kokeilin ainakin patenttia, jolla olen aiemmin tehnyt pipon, pide...

Neulominen on minulle ehkä käsityötekniikoista mieluisin tai ainakin siihen on helpoin tarttua. Uuden työn aloittaminen käy sujuvasti. Aktiivisesti olen neulonut noin viisi vuotta, vähintään talvisin. Villatakkeja, sukkia, lapasia...   Lapaskokoelma 2009-2011 Opin neulomaan kotona noin seitsemän vanhana, enkä muista siitä mitään. Lopputulos oli sininen patalappu, jossa oli virkattu keltainen reuna. Luulen, että en virkannut reunaa itse. Koulussa noin kolmannella luokalla neuloimme ainaoikein-tilkkuja tossuja varten. En saanut koskaan tossuja valmiiksi asti, koska työ oli aloittelijalle liian suuri. Tilkkuja ei koskaan ollut riittävästi ja käsialakin kehittyi neuloessa niin, että viimeiset tilkut olivat paljon pienempiä kuin ensimmäiset. Neulominen on vasta-alkajalle työlästä ja hidasta. Sen huomaa, kun itse neuloo vasemmalla kädellä.  Aluksi oppilaille täytyy siis olla helppoja ja pieniä töitä, jotta työn etenemisen näkee ja lopputuloksesta pääsee nautt...